Kuntosalirääkki
Aamulla ei olisi millään huvittanut lähteä kuntosalille, mutta ei auttanut kuin mennä. Se on jännää, miten joskus ei vain yksinkertaisesti halua lähteä sinne ja joku toinen päivä sitä on aivan into pinkeänä menossa. Kun on laiska päivä, niin pitää lähes pakottaa itsensä liikkeelle. Mutta kuinkas ollakkaan, salille päästyäni oli jo ihan hyvä fiilis. Aloitin treenin kuntopyörällä polkemalla vartin. Sitten kävin eri päälihasryhmät läpi eri laitteissa ja lopuksi vielä juoksumatolla kevyt palautus kymmenen minuuttia ja venyttelyt laitteissa. Sitten saunaan, suihkuun ja lopulta takaisin kotiin. Nyt on hyvä mieli siitä, että kävin.
Kuntosalilla painojen kanssa äheltäminen on tavallaan itsensä voittamista joka ikinen kerta. Ja kun nyt voi jo painoja lisätäkin, niin tietää edistystä tapahtuneen. Lihaskunto kasvaa. Ja muutenkin kunto on kasvanut, kiitos 2-3 kertaa viikossa käydyille spinning-tunneille. Jooga ja pilates on nyt jääneet vähemmälle. Haluan ilmeisesti rääkätä itseäni ennemmin nopea- ja raskastempoisella treenillä kuin rauhallisesti venyttelemällä ja nautiskelemalla. Vaikka tiedän kyllä, että venyttelyille ja rentoutuksellekin olisi tarvetta. Akillesjänne on nyt rauhoittunut toistaiseksi kokonaan, mutta vasemman pakaran yläosa iskee välillä säkeniä. Kaippa se on iskiashermon syytä.
