Niinkuin eilen päätin, tänään en lähde salille. Olen saanut hyvin päätöksen pidettyä. Mutta saa sitä kotonakin kuntoiltua. Siivosin kaksi tuntia ja hien sai pintaan siinäkin touhussa. Siivoamisen lisäksi olen pessyt pyykkiä, lämmitellyt tulisijoja ja ottanut valokuvia. Olen itseeni tyytyväinen. Ainoa mikä rassaa tällä hetkellä on se, että vaaka näyttää jumittuneen samaan lukemaan. Paino ei vain lähde putoamaan, vaikka olen liikkunut enemmän ja syönyt vähän vähemmän. Katsonut vieläpä kalorimäärätkin ja vähentänyt hiilaripitoisia ruokia. Mutta en anna periksi. Vettä pitää juoda enemmän ja vain jatkaa kuntoilua sisukkaasti. Jospa se tästä.
Enpä sitten malttanut pysyä tänään poissa salilta, vaikka eilisiltana nousi pieni lämpö ja olo oli kovastikin hankala. Olin ihan tukossa. Nyt on vähän parempi olo vaikka vieläkin on vähän tukkoinen olo, joten päätin lähteä kokeilemaan jotakin muuta kuin kuntosalia. Ei muuta kuin paikan päälle ja menin arpomaan pyöräilysalista itselleni sopivan virtuaalitunnin. Ajattelin, että otan vähän rauhallisemman ja valitsin 30 minuutin pyöräilytreenin ihan summassa sen kestoajan mukaan. Tällä kunnolla ja reidet eilisestä kuntosaliharjoittelusta vielä hellänä se koko 30 minuuttia oli melkoinen hikitreeni. Alussa pysyin ihan hyvin mukana, mutta vartin jälkeen alkoi reidet olemaan ihan tulessa. Tein harjoitukset niin maksimaalisesti kuin siinä vaiheessa pystyin ja sinnillä pyöräilin koko puolen tunnin ajan.
Pyöräilyn jälkeen tuntui hyvältä ajatukselta käydä kevyesti venyttelemässä niin ikään virtuaalitunnilla, joka alkoi sopivasti 10 minuutin päästä pyöräilytreenin loppumisesta. Venyttely tuntui taivaalliselta. Piti vain ottaa se rauhallisesti, kun oli juuri treenannut jalkansa hapoille. Siitä huolimatta etu- ja takareisien venyttelyn jälkeen alkoi oikea lonkka vihoitella kunnolla. Taisi lonkka kertoa, että ei kannata treenaamista aloittaa liian rankasti, kun lihasten ja nivelten kunto on lähtötilanteessa näin huono kuin on.
Nyt pitää huolehtia siitä, että huomenna en vääntäydy salille MISSÄÄN NIMESSÄ, vaan pidän lepopäivän. Korkeintaan kevyesti poljen kotona kuntopyörällä. Siinäkin tapauksessa sana on painolla KEVYESTI. Jos perjantaina kävisi aamusta ennen lääkäriin menoa seuraavan kerran.
Tänään sitten kävin eka kertaa kuntosalilla. Tai onhan tuota aikanaan tullut käytyä säännöllisesti, mutta siitä on vuosia aikaa. Kunto-ohjaaja neuvoi oikeat tekniikat ja näytti laitteet josta kannattaa aloittaa. Vein kevyen version harkoista tänään, sillä totta kai flunssa sattui iskemään juuri tänä aamuna. Tuntui niin hyvältä vähän treenata, käydä sen jälkeen infrapunasaunassa ja suihkussa. Tosi hyvä olo. Huomenna taas voi olla paikat vähän jumissa ja kipeänä. Täytyy yrittää vähän venytellä paikkoja tänä iltana. Nyt kun vain muistaisi vielä sarjat ja toistot. Lyhykäisesti käsiä ja jalkoja aluksi 2×15 ja vatsaa+selkää 2×20. Kuukauden päästä sitten siirryn kolmen sarjaan.
Infrapunasauna oli mielenkiintoinen kokemus. Kun sinne meni, tuntui kuin olisi astunut kylmään tai korkeintaan haaleaan saunaan. Kymmenen minuutin jälkeen olikin jo hiki pinnassa ja lämmön tunne vain kasvoi. Olin saunassa yhteensä 20 minuuttia, mikä tuntui ihan sopivalta ajalta. Suosittelevat kuitenkin olemaan saunassa 30 minuutin ajan. Eipä hätiä mitiä. Huomenna illasta ajattelin käydä kokeilemassa Pilatesta 30 minuutin treenin.
Tänään sitten pitäisi mennä kuntosalille tutustumaan. Toisaalta odotan käyntiä innolla, toisaalta laiskottaisi. Silti olen päättänyt ainakin yrittää saada itsestäni irti fyysisestikin jotakin. Hävettää vain mennä tämän näköisenä koko paikkaan, jossa on kuitenkin hyväkuntoisia ja -kroppaisia ihmisiä. Mutta pakkohan on jostakin silti aloittaa. Viikonlopun yritin pitää kirjaa syömisistä ja liikkumisista. Pari päivää meni hyvin ja sitten jätin vain yksinkertaisesti kirjaamatta. Antoihan toki parikin päivää jo osviittaa siitä, missä syömisten ja liikkumisten kanssa mennään. Syön liikaa kulutukseen nähden. Ja ylimääräiset syödyt kalorit tulevat nimenomaan kaiken maailmaan välipaloista ja napostelusta. Ja kun viikonlopun pidin kirjaa, niin söin varmaankin normaalia vähemmän kaloreita. Ei tullut ostettua kahvipullaa, suklaata tai vastaavaa. Paino oli tänä aamuna 84,4 kg. Pientä pudotusta, muttei mitenkään voi kyllä kehua. Tuo pudotus voi johtua ihan mistä vain.
Myöhemmin tänään…
Rohkaistuin sitten lopulta käymään kuntosalilla. Nyt olisi kahden kuukauden treeniharjoittelu maksettu etukäteen, joten täytynee huomenna rohkaistua sinne menemäänkin. Kuntokeskuksessa on paitsi kuntosali myös mahdollisuus sisäpyöräilyyn, erilaisiin jumppiin, joogaan, pilatekseen jne. jne. Vaihtoehtoja todellakin löytyy ja kuntoilemassa voi käydä käytännössä melkein milloin tahansa. Vain yöaikaan paikka on viisi tuntia kiinni. Se miksi innostuin koko touhusta on juuri sen antamat monipuoliset mahdollisuudet ja suhteellisen vapaat harjoitteluajat. Voi vieläpä harjoitella paitsi ohjaajan kanssa myös itsekseen virtuaalitunneilla.
Tässä äkkinäisessä innostuksen puuskassa kotona oleva kuntopyöräkin sai lopulta kyytiä. Poljin 20 minuuttia intervallityyppisesti. Välillä laitoin vastusta lisää ja välillä kevensin, kun alkoi tuntua liian raskaalta. Huomenna sitten lisää fiiliksiä, kun olen kuntosalilla eka kerran käynyt ihan treenaamassa.
Aamuinen vaa’alla käynti sai turhautumisasteen nousuun. Vaaka näytti nyt 85,2 kg, vaikka en voi sanoa eilen mitään ihmeellistä syöneeni. Tuntuu, että on täysin turhaa edes yrittää laihtua, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule. Sai vaa’an lukema silti jotakin aikaan. Kummasti teki mieli heti aamusta hypätä kuntopyörän selkään. Positiivista oli, että yllättäen jaksoin polkea 10 minuuttia yhtäjaksoisesti ihan kohtuullista vauhtia flunssastakin huolimatta.
Mietin myös, että pitäisiköhän laskeskella esimerkiksi viikon ajan päivittäin syödyt kalorimäärät. Pääsisi vähän jyvälle siitä, kuinka paljon yli kulutuksen syön päivittäin. Ehkä siitä olisi jotain hyötyä myös. Juu, niinpä taidan tehdä.
Kaloritaulukkoa ja kuntoilun kalorinkulutusta löytyy muun muassa osoitteesta: http://www.fatsecret.fi/kalorit-ravinto/.
Kuvan lähde: www.fatsecret.fi
Aamulla kävin vaa’alla, joka näytti hemaisevat 84,8 kg. Tähän on tosiaan tultu. Ei se ihme, ettei oikein mitkään vaatteet enää istu päälle ja on niin lihava olokin. Olohuoneessa töröttää vanha kuntopyörä. Parina päivänä olen sitä veivannut ja huomannut kuinka suunnattoman paska kunto minulla jo on. Viiden minuutin veivaamisen jälkeen jo tuntuu siltä, että ei enää jaksa. Olen kuitenkin jatkanut polkemista vielä toiset viisi minuuttia ihan sinnillä. Eniten ärsyttää se, että kuntopyörä on nytkin ihan parin metrin päässä, mutta ei vaan saa aikaiseksi polkea useammin. Sen sijaan saan aikaiseksi syödä ihan riittävästi ja ylimääräistäkin.
Jo muutaman vuoden päivät olen katsonut pyöristyvää olemustani ja päivä päivältä olen ollut tyytymättömämpi. Ensinnäkin 10 kg tuli ylimääräistä jo siinä vaiheessa, kun minulla puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta. Kun se saatiin lääkityksellä kuntoon, ei painoa saanut enää putoamaan. Turhautuneena sitten laihtumisen mahdottomuuteen annoin periksi ja ruokavalio muuttui todellakin epäterveelliseksi. Roskaruokaa en syö, en ole koskaan syönyt, mutta normi ruoassa on aivan liikaa käytetty rasvaa ja makeanhimo on melkoinen. Suklaata voisin syödä vaikka kuinka.
Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että ylipainoa noin 25 kg. Vieläkään en ole yhtä pitkä kuin leveä nainen, Leevi and the Leevingsin laulun mukaisesti, mutta AIVAN LIIKAA painoa on silti. Nyt sitten on vielä tullut kaikenlaista muuta lääkitystä aiemman lisäksi, mitkä myös helposti lisäävät painoa. Ei enää viitsi itseään juuri peilistä katsoa ja ehdoton vaatimukseni onkin viime aikoina ollut, että minua EI SAA valokuvata. Olen yrittänyt laihduttaa ruokavaliolla, mutta mieli on heikko, aina sorrun makeaan. Olen yrittänyt liikkua, mutta loukattuani toisen jalkani, on mennyt yli vuosi, etten ole hirveästi voinut sitäkään tehdä. Talvella kelit eivät ole olleet kovin ulkoliikuntaa suosivia ja jos olen kävelemään lähtenyt, on alaraaja kipuillut koko illan ja seuraavan päivän. Vettä olen pyrkinyt juomaan normaalia enemmän, mutta eipä sekään ole painoa yhtään pudottanut aineenvaihduntaa lisäämällä.
Tässä muutaman viikon olen seurannut netistä mitä kuntoilupaikkoja omalta paikkakunnalta löytyisi. Osallistuin jopa yhteen kilpailuun. Molemmat tyttäreni ovat himoliikkujia (niinkuin minäkin joskus olin) ja keskusteltiin pitkästä aikaa kasvotusten kaikki yhdessä, kun puhelin soi. Juuri siltä kuntosalilta soitettiin, jonka kilpailuun olin osallistunut. Ei ollut arvontaa vielä suoritettu, mutta ehdotettiin kuukauden ilmaista kuntosalikorttia. Mikäpä siinä, ei se ota jos ei annakaan. Kokeillaan sitten. Toisaalta iski häpeän tunne. Mennä nyt sinne tässä kunnossa ja tämän näköisenä. Mutta voisiko siitä kuitenkin olla jotakin apua? Ensi viikolla ensimmäisen kerran kuntosalille ja katsotaan mitä siitä tulee. Minulle on niin tyypillistä innostua jostakin aluksi hirveästi, mutta innostus lopahtaa aivan liian nopeasti. Haluaisin kyllä, että kuntosalilla käynnistä ja muustakin liikunnasta tulisi sellainen ilo, jota haluaisin jatkaa muutaman kuukauden jälkeenkin.
Siksi aloitin tämän blogin. Jotta voin kertoa kuulumisia ja fiiliksiä. Kun tällainen keski-ikää lähestyvä rapistuva nainen aloittaa kuntoilun ja painonpudotuksen, voi tiedossa olla monenlaisia mutkia. Suurimpia mutkia ovat todennäköisesti latistuva into ja rasitusvammat. Eikä ruokavalionkaan osuutta voi vähätellä. Lisäksi blogi toimii hyvänä muistutuksena itselle, miksi kuntoilla ja olenko kuntoillut tarpeeksi.
