Se on sitten tiistai tänään
Viime viikolla ei tullut käytyä kuin spinningissä, mutta sentään kolme kertaa kuitenkin. Eilen kävin kuntosalilla uuden kuntosaliohjelman kanssa. Muuten meni ihan hyvin, mutta pohjeprässi oli niin helvetillistä vammasta yhä kärsivälle jalalle, että se oli pakko jättää kesken. Tuntui siltä kuin pohje ja akillesjänne olisivat olleet tulessa. Ilta meni sitten kivusta käpristellessä ja Buranaa nappaillessa. Illalla huomasin myös, että kipeän jalan akillesjänteen viereen oli noussut patti, joka aristi tosissaan painellessa siitä kohtaa. Iho ei kuitenkaan tuntunut sen lämpimämmältä kuin muuallakaan. Silti pohdin, että taitaa yrittää pukata paratendiniittiä. En tiedä mikä sen tarkka suomenkielinen vastine on, mutta tarkoittaa jotakin sen suuntaista, että akillesjänteen vieressä oleva kudos tulehtuu. Kyse ei ole siis varsinaisesta akillejänteen tulehduksesta.
Tänä aamuna kun heräsin oli nilkka ja pohje ihan jäykkänä ja kipeänä. Hyvä puoli on se, että yhäkään akillesjänteen ympärillä ei ole kuumotusta ja pattikin oli laskeutunut yön aikana. Rasitusvammaa se kuitenkin todennäköisesti teettää, joten pitää jonkin viikon ajan kuntoiluohjelmaa vähän muuttaa siten, että jalka ei pääse liikaa rasittumaan. Tänään mietin vielä, pitäisikö käydä spinningissä. Ainakaan sen ei pitäisi rasittaa akillesjännettä liikaa. Polte liikkumaan olisi kova. Jospa lähtisin nyt sitten. 🙂
