Tästä se lähtee – vai lähteekö
Jo muutaman vuoden päivät olen katsonut pyöristyvää olemustani ja päivä päivältä olen ollut tyytymättömämpi. Ensinnäkin 10 kg tuli ylimääräistä jo siinä vaiheessa, kun minulla puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta. Kun se saatiin lääkityksellä kuntoon, ei painoa saanut enää putoamaan. Turhautuneena sitten laihtumisen mahdottomuuteen annoin periksi ja ruokavalio muuttui todellakin epäterveelliseksi. Roskaruokaa en syö, en ole koskaan syönyt, mutta normi ruoassa on aivan liikaa käytetty rasvaa ja makeanhimo on melkoinen. Suklaata voisin syödä vaikka kuinka.
Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että ylipainoa noin 25 kg. Vieläkään en ole yhtä pitkä kuin leveä nainen, Leevi and the Leevingsin laulun mukaisesti, mutta AIVAN LIIKAA painoa on silti. Nyt sitten on vielä tullut kaikenlaista muuta lääkitystä aiemman lisäksi, mitkä myös helposti lisäävät painoa. Ei enää viitsi itseään juuri peilistä katsoa ja ehdoton vaatimukseni onkin viime aikoina ollut, että minua EI SAA valokuvata. Olen yrittänyt laihduttaa ruokavaliolla, mutta mieli on heikko, aina sorrun makeaan. Olen yrittänyt liikkua, mutta loukattuani toisen jalkani, on mennyt yli vuosi, etten ole hirveästi voinut sitäkään tehdä. Talvella kelit eivät ole olleet kovin ulkoliikuntaa suosivia ja jos olen kävelemään lähtenyt, on alaraaja kipuillut koko illan ja seuraavan päivän. Vettä olen pyrkinyt juomaan normaalia enemmän, mutta eipä sekään ole painoa yhtään pudottanut aineenvaihduntaa lisäämällä.
Tässä muutaman viikon olen seurannut netistä mitä kuntoilupaikkoja omalta paikkakunnalta löytyisi. Osallistuin jopa yhteen kilpailuun. Molemmat tyttäreni ovat himoliikkujia (niinkuin minäkin joskus olin) ja keskusteltiin pitkästä aikaa kasvotusten kaikki yhdessä, kun puhelin soi. Juuri siltä kuntosalilta soitettiin, jonka kilpailuun olin osallistunut. Ei ollut arvontaa vielä suoritettu, mutta ehdotettiin kuukauden ilmaista kuntosalikorttia. Mikäpä siinä, ei se ota jos ei annakaan. Kokeillaan sitten. Toisaalta iski häpeän tunne. Mennä nyt sinne tässä kunnossa ja tämän näköisenä. Mutta voisiko siitä kuitenkin olla jotakin apua? Ensi viikolla ensimmäisen kerran kuntosalille ja katsotaan mitä siitä tulee. Minulle on niin tyypillistä innostua jostakin aluksi hirveästi, mutta innostus lopahtaa aivan liian nopeasti. Haluaisin kyllä, että kuntosalilla käynnistä ja muustakin liikunnasta tulisi sellainen ilo, jota haluaisin jatkaa muutaman kuukauden jälkeenkin.
Siksi aloitin tämän blogin. Jotta voin kertoa kuulumisia ja fiiliksiä. Kun tällainen keski-ikää lähestyvä rapistuva nainen aloittaa kuntoilun ja painonpudotuksen, voi tiedossa olla monenlaisia mutkia. Suurimpia mutkia ovat todennäköisesti latistuva into ja rasitusvammat. Eikä ruokavalionkaan osuutta voi vähätellä. Lisäksi blogi toimii hyvänä muistutuksena itselle, miksi kuntoilla ja olenko kuntoillut tarpeeksi.
