Alkuun on päästy
On se kumma miten liikkuminen saa endorfiinit liikkeelle. Vaikka liikunta tuntuisi kuinka raskaalta, on sen jälkeen aivan mahtava olotila. Eilen kävin kuntosalin puolella. Ensin pyöräilyä sen kymmenen minuuttia, jotta hiki tuli pintaan. Sitten puntteja nostelemaan. Reidet huusi hoosiannaa, kun vedin jalkakyykkyä tangon kanssa ilman painoja. On se hirveää, mihin kuntoon on lihaksistonsa päästänyt. Toinen asia mitä huomasin on se, että selkälihakset on selvästi huonommassa kunnossa kuin vatsalihakset. Ilmeisesti satunnainen vatsalihasliikkeiden tekeminen kotona on kuitenkin vähän parastanut vatsalihasten kuntoa. Illalla kotona voivottelin kipeää takapuolta ja ylätakareisiä. Mietin ottaisiko Buranaa vai kokeilisiko ensin venyttelemällä. Päädyin jälkimmäiseen ja apuahan siitä toden totta oli. Ei se pilleri aina ole se paras vaihtoehto. Kokeilin myös salilla olevia ”venyttäjiä”. Kun nilkkavamman takia koko saman jalan pohje ja takareisi on ollut ihan jumissa jo pitkään, tuntui laite toimivan ihan passelisti. Itse asiassa tuntui aivan hemmetin hyvältä. Mietinpä vain, että johtuikohan illan kipuilu venytyksestä. Johtui tai ei, niin tänä aamuna tuntuu taas ihan hyvältä kävellä.
Mietin tämän päivän ohjelmaa. Jotain tekisi mieli tehdä, mutta ei mitään hirveän raskasta kuitenkaan eilisen jälkeen. Olen tässä pohtinut kolmen vaihtoehdon kanssa. Ensimmäisenä pilates, jolla saisi lihaksia muokattua, mutta joka olisi silti rauhallista. Toisena tanssi, jossa saisi hyppiä ja pomppia ja kuunnella samalla hyvää musaa. Kolmantena sisäpyöräily, joka polttaisi kaloreita ja saisi hien hyvin pintaan. Turhauttavaa kun ei osaa päättää. Ehkä se olisi kuitenkin tuo pilates, ihan siitä syystä, että sitä ei ole koskaan tullut kokeiltua. Huomenna sitten aerobisempaa rääkkiä ja maanantaina lepopäivä.
